Karate on näkökulmasta riippuen taidetta, henkistä kehitystä, taistelulaji tai itsepuolustusmenetelmä. Toisaalta se on myös liikuntalaji, jossa käytetään monipuolisesti koko kehoa ja pidetään yllä yleiskuntoa. Lajin harrastaja on nimeltään karateka, ja karatekojen erivärisistä vöistä erottaa heidän taitotasonsa sekä sen, kuinka kauan he ovat lajia harrastaneet. Asuna on valkoiset puuvillahousut ja kimono, mikä on yleistä Kaakkois-Aasiasta peräisin olevien lajien keskuudessa.
Lajin historiaa
Karate on peräisin Japanista, jossa se kehittyi aseettomien munkkien taistelutaitojen ja Ryukyu-saarten alkuperäiskansojen taistelulajien yhdistyessä. Japaninkielinen sana tarkoittaa tyhjää kättä, sekä konkreettisesti (saarten asukkailla ei ollut lupaa käyttää aseita) että vertauskuvallisesti (taidon ja voiman lisäksi karatekan tulee kehittää tyhjää ja avointa mieltä.) Laji alkoi levitä Japanissa 20-luvuilla, ja maailmanlaajuiseen suosioon se nousi 60- ja 70-luvuilla suosittujen elokuvien kautta. Suomessa karatea on opetettu jo vuodesta 1967.
Ei vain voimalaji
Elokuvissa näkee karatekan murskaavan tiiliä tai puuta paljain käsin. Tämä on kuitenkin vain keino testata tekniikoiden toimivuutta. Ennen kaikkea karatessa kehitetään nopeutta, tasapainoa ja taitoja. Voima ja fyysinen kunto luonnollisesti lisääntyvät säännöllisen harjoittelun myötä, mutta karaten ytimessä on kyky reagoida vastustajan liikkeisiin ja tilanteisiin nopeasti. Taitava ja pitkälle kehittynyt karateka kykenee voittamaan itseään vahvemman ja suuremman vastustajan. Monien aasialaisten perinteiden tapaan myös karatessa korostetaan perinteitä, kurinalaista koulutusta sekä henkistä kehitystä.