"Dan Cohen" Budoka 6/2000
Daniel Cohen (3.dan Jukido-jujutsu, 3.dan Kokondo-karate) aloitti taistelutaitojen harrastamisen vuonna 1977 Jukido-jujutsulla. Hänen seuransa oli Hartfordissa, Yhdysvaltojen Conneticutissa, majapaikkaansa pitävä Honbu Dojo (päämaja) jolla opettaa Shihan Paul Arel. Vuonna 1981 Dan lisäsi harjoitteluohjelmaansa Kokondo-karaten.
Dan Cohen vieraili nyt maassamme neljättä kertaa. Hän saapui maahamme ensimmäisen kerran jo vuonna 1988, jolloin hän vieraili Kokondo-karaten harjoituksissa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän tuli seuraavan kerran opettamaan Kokondo-karatea Suomeen.
Jukido ja Kokondo
Jukido-jujutsu ja Kokondo-karate ovat kaksi International Kokondo Associationin (IKA) siipien suojissa toimivaa, erillistä lajia. Tyyleissä pidemmälle ehtinyt huomaa tekniikoissa yhtäläisyyksiä: Kokondo-karaten edistyneemmissä liikesarjoissa oppii lukkoja ja heittotekniikoita ja toisaalta Jukido-jujutsussa pidemmälle mennessä törmää karaten asentoihin, lyönteihin ja potkuihin.
Shihan Paul Arel
Kokondo-karaten ja Jukido-jujutsun historiat ovat hyvin pitkälle Shihan Paul Arelin henkilöhistoriaa. Hän aloitti Sanzyu ryu-jujutsulla ja Sankata-karatejutsulla sekä harjoitteli myös Kodokan-jujutsua sekä aikijutsua.
Paul Arel oli vuonna 1952 ensimmäisiä ei-orientaaleja itämaisten taistelutaitojen opettajia Yhdysvalloissa. Vuonna 1959 hän perusti Jukido-jujutsun. Vuonna 1977 hän liittyi merijalkaväkeen ja harjoitteli palveluksessa ollessaan Isshin-ryu -karatea sekä myöhemmin Kyokushin-karatea. Suurin osa Kokondo-karaten voimakkaista tekniikoista periytyvätkin juuri Kyokushinista.
Paul Arel oli ensimmäisiä ei-japanilaisia Kyokushinin aluepäälliköitä ja Masutatsu Oyaman suora oppilas. Mas Oyama asuikin usein Paul Arelin luona lukuisilla matkoillaan Yhdysvaltoihin. Vuonna 1970 Paul Arelin ja Kyokushin-organisaation välit kuitenkin tulehtuivat. Kyseessä olivat lähinnä filosofiset erimielisyydet. Shihan Arel perusti tämän jälkeen Kokondo-karaten ja hän (tuolloin 4.dan Kyokushin-karatessa) oli ensimmäisiä, jotka päättivät jättää Kyokushin-organisaation. Arelia arvosteltiin tästä voimakkaasti.
Erilaisia aseita
Jukido-jujutsussa (jukido = "lempeästi virtaavan voiman tie") opetellaan paljon aseistariisuntaa. Tyylissä harjoitellaan käyttämään aseita, joihin kuuluu perinteiset okinawalaiset aseet, kuten: bo, sai ja tonfa.
Nunchakuilla ja kamoilla (sirppi) ei harjoitella, koska näiden aseiden tekniikka ei suoraan sovellu käden jatkeeksi karate-tekniikoihin. Tyyleissä harjoitellaan myös tavanomaisilla, aseena käytettävissä olevilla esineillä, kuten vaikkapa vyöllä tai taitetulla lehdellä.
Kokondo-karate
Kokondo tarkoittaa kutakuinkin "uusvanha tie". Se luokitellaan japanilaiseksi karatejutsu-tyyliksi, koska koulukunnassa pyritään käyttämään perinteisen karaten tekniikoita itsepuolustuksessa. Filosofiselta kannalta Kokondon voi lukea budolajeihin, joissa pyrkimys on oman persoonan kehittämiseen harjoittelun kautta. Kokondo-karate ei painotu kilpailemiseen, Jukido-jujutsussa sen sijaan kilpaillaan rajoitetusti Jukido Shiaissa.
Kokondoa Suomessa
Kokondo-karaten toiminnasta Suomessa vastaa Vesa Toropainen (3.dan). Hän oli Kokondo-karaten oppilas mennessään 17-vuotiaana vaihto-oppilaaksi Floridaan, missä Vesa pääsi harjoittelemaan tyyliä. Samalla tavalla teki aikoinaan myös tyylin suomalainen pioneeri Esa-Pekka Oey, joka toi "tuliaisinaan" 70-luvun lopulla Kokondo-karaten koulukunnan Suomeen.
90-luvun puolivälissä Toropainen pyysi ja pääsi kuukaudeksi treenaamaan Hartfordiin, honbu dojolle, shihan Paul Arelin opetukseen. Tämän jälkeen miesten yhteistyö onkin ollut läheistä. Shihan Arel kävi Danin veljen Scott Cohenin kanssa Suomessa leirittämässä Kokondo-karatekoja kesällä 1998, 1999 ja 2000.
Shihan Arel on siitä erikoislaatuinen mestari, että hän opettaa mielellään seminaareillaan myös vyöarvoltaan alempia oppilaita. Arelin motto on, että jokaisen tulisi tehdä parhaansa niin dojolla kuin elämässä yleensäkin.
Toinen aalto
Pekka Oeyn ohjauksessa Kokondo-karate oli Suomessa kovassa kurssissa 80-luvulla. Seuratoiminta on jatkunut näihin päiviin katkeamatta, mutta 90-luvulla koulukunta on teki tavallaan uuden tulemisen. Toropainen kertoo, miten Kokondo pitää nykyään hieman matalampaa profiilia kuin ennen, jolloin tyyli oli tunnettu kilpailijoistaan, komeista näytöksistään ja murskauksistaan. Nyt keskitytään treenaamiseen.
Toropainen ei säästä kehuja perustajajäsenille, jotka loivat vankan pohjan nykyisille Kokondo-seuroille ja niiden opettajille. Dan Cohenkin innostuu kehumaan, miten suomalainen Kokondo-karate 90-luvulla kehittyi muutamassa vuodessa teknisesti yhdeksi maailman huippumaista. Kokondo-seurat voivat paksusti niin Vantaan Myyrmäessä kuin Tikkurilassa.
Maailmalla Kokondo-karatea opetetaan Yhdysvaltojen ja Suomen lisäksi: Espanjassa, Filippiineillä, Hong Kongissa, Israelissa, Portugalissa sekä Saudi-Arabiassa. Suomi on Danin mukaan Yhdysvaltojen jälkeen kuitenkin Kokondo-maana ehkä merkittävimmässä asemassa. Tyylin laajeneminen ei ole kuitenkaan itseisarvo, eikä Kokondo-karaten opettaminen elätä tyylin opettajia Shihan Paul Arelia lukuunottamatta.
Bunkai, katan selitys
Kokondo-karatessa on kymmeniä katoja. Dan kertoo, että Kokondo-karate keskittyy katoissa niiden itsepuolustuksellisuuteen. Liikesarjojen liikkeille annetaan aina selkeät selitykset. Opettajat pyrkivät siihen, että perustekniikat, liikesarjojen tekniikat ja itsepuolustustekniikat olisivat mahdollisimman samankaltaisia.
Dan pahoittelee sitä, että bunkain puutteessa monet katoihin piilotetut liikkeet on jätetty vuosien varrella pois paremman tiedon puutteessa ja katoja on näin amputoitu. Valitettavan monessa tyylissä liikesarjoja - katoja - tehdään tyystin ilman aavistusta miksi kukin liike tehdään. Liikesarjat ovat näin tehtyinä pelkkiä varjonyrkkeilyharjoituksia.
Kokondo-karate painottaa tekniikoissaan kolmea asiaa: 1. Kuzushi (horjutus), 2. Jushin (keskilinjan hyväksikäyttö) ja 3. Shorin-ji (pyöreä liike).
Dan Cohenin mukaan 60-luvun Kyokushin-karate ja nykyinen Kokondo muistuttavat paljon toisiaan. Tänä päivänä näillä kahdella on Danin mukaan kuitenkin aika paljon eroa jo senkin vuoksi, että Kyokushin on nykyään lähinnä täyskontaktiurheilua.
Syvyyttä riittää
Vesa Toropainen muistaa liiankin hyvin mennävuosien finnkarate-harjoittelijoiden kestovitsin: "Onko elämää ushiromawashigerin jälkeen?", eli oliko opettajalla tai tyylillä antaa mitään vaikeana pidetyn ja (turhankin) korkealle rankatun takakiertopotkun jälkeen. Usein ei ollut. Kokondo-karatessa riittää kuitenkin suupalaa ja Toropainen uskoo, että oppimista riittää koko eliniäksi.
Dan Cohenin mukaan Jukidossa ja Kokondossa on todellakin syvyyttä. Kukin voi soveltaa tekniikoita yksilöllisesti, painottaen niitä omalle keholleen sopivasti. Toinen hallitsee hyvin lukotukset ja heitot, kun taas toinen voi olla erityisen hyvä lyömään ja potkimaan.
"Shihan Arel tapaa sanoa, että sinun on aika lopettaa harjoittelu ja siirtyä eläkkeelle kun tuntuu siltä, että jokin tekemäsi tekniikka on niin täydellinen - että sitä ei voi enää mitenkään parantaa. Kaikki harjoittelu tämän jälkeen on hukkaan heitettyä aikaa.", kertoo Cohen.
Dan kertoo pitävänsä Jukidossa ja Kokondossa siitä, miten niiden tekniikat voidaan soveltaa tilanteesta riippuen mukaan joko rikkovina, hallitsevina tai irroittavina. Tekniikat ovat juuri niin tehokkaita kuin niiden on tietyssä tilanteessa on oltava. Jukido ja Kokondo eivät ole itsepuolustustilanteessa ns. "overkill-menetelmiä".
Cohenin veljekset
Dan Cohen avasi ensimmäisen Jukido-koulunsa 1986 West Hartfordiin ja nykyään hän opettaa Jukido-jujutsua ja Kokondo-karatea Brandeisin yliopistossa Bostonissa, missä hän aloitti seuransa toiminnan vuonna 1988. Monet Danin entisistä oppilaista ovat nykyään omien seurojensa opettajia Yhdysvalloissa tai ulkomailla. Cohen on toiminut historianopettajana yliopistolla ja nykyään hän toimii johtajana omassa konsulttitoimistossaan.
Myös Danin veli Scott (4.dan Jukido-jujutsu, 2.dan Kokondo-karate) on tullut tutuksi suomalaisille kokondo-karatekoille. Scott aloitti harjoittelun jo viisivuotiaana nassikkana, ja hän avasi ensimmäisen seuransa 24-vuotiaana. Kerran murskauksen maailmanmestaruudenkin saavuttanut (99 lautaa minuutissa) Scott matkustelee usein Shihan Paul Arelin apuopettajana seminaareilla.
Erilaiset seurat, mutta miten erilaiset?
Dan painottaa seuransa mainostuksessa itsepuolustusta. Hän uskoo, että jokaisen seuran olisi selvitettävä tarkoin, miten kyseinen kamppailulaji tai -tyyli eroaa lukemattomista muista tarjolla olevista. Hänenkin seuraansa tulevat hakevat itsepuolustustaitoa tai kuntolajia, tai sitten he haluavat vain kokeilla mystistä itämaista taistelutaitoa.
Hyvin harvat oppilaista haluavat kilpailla. Heidät Dan lähettää taekwondon tai judon opettajille, sillä näiden lajien kautta he voivat kokeilla ottelemista. Dan summaa, että yleensä keskiverto-oppilas haluaa vain treenata ja unohtaa pariksi tunniksi työ- ja opiskelumurheensa, paikassa jossa voi hikoilla ilman vaaraa vahingoittumisesta.
Suomalainen ei puhu - se vain potkii ja lyö
Dan Cohenin mukaan Kokondo-karaten harjoittelu rapakon kummallakin puolella, Yhdysvalloissa ja Suomen seuroissa, on pitkälti samanlaista: "Suomalaiset eivät puhu paljon, mutta harrastajat ovat täällä kuin suuri lämminhenkinen perhe, joka harjoittelee tosissaan. Heidän kanssaan on aina mukavaa hikoilla yhdessä. Danista on kiehtovaa myös se, että hän oppii paljon maan kulttuurista ja sen ihmisistä harjoittelun kautta.
Teksti: Jarmo Österman