"Elämäntapana Kokondo-karate - Paul Arel opettaa perustamansa tyylisuunnan taitoja Vantaalla" Helsingin Sanomat 04.06.1997
"Kokondon perusidea on yhtä vanha kuin vanhimmat taistelutaidot", kertoo amerikkalainen Paul Arel. "Emme yritä kehittää uusia näyttäviä tekniikoita vaan käytämme vanhoja tekniikoita, koska tiedämme että ne toimivat."
Shihan Paul Arel on karaten Kokondo-tyylisuunnan perustaja ja kahdeksannen danin mustan vyön haltija. Hänen arvonimensä tarkoittaa tyylisuunnan ylintä mestaria. Hän vierailee maassamme ohjaamassa Kokondo-karaten vetäjiä ja harrastajia.
Suomessa Kokondo tunnetaan parhaiten siitä, että se on menestynyt hyvin kilpailuissa. Tuore saavutus huhtikuulta (1997) on kolme suomenmestaruutta eri painoluokassa. Puolet maajoukkueen karatekoista tulee Kokondosta.
Arel kuitenkin painottaa perinteistä karatea, jonka päätarkoitus on itsepuolustus. Vasta sen jälkeen tulevat kilpailun ja kuntoilun näkökohdat, jotka nekin ovat tärkeitä.
Yksinkertaistuksen mestari
"Miksi niin monet lopettavat urheilun?" Arel kysyy ja vastaa. "Koska he eivät koskaan voita. Se on sääli, sillä silloin heiltä jää fyysisestä kunnosta huolehtiminen, kilpailun hauskuus ja kaikki muutkin hyvät asiat."
Opettajana Arel on yksinkertaistuksen mestari. Hän keskeinen opetuksensa kuuluu: "tee parhaasi". Silloin kilpailussa ei ole yhtä voittajaa kohden 99:ää hävinnyttä, vaan kaikki sata ovat voittajia. Arel oli nuorempana kova ottelija karatessa ja judossa. Hän kertoo, ettei koskaan pahoittanut mieltään häviöistä. "Vain virheistään oppii", hän kiteyttää.
61-vuotiaana Arel harjoittelee ja opettaa yhä päivittäin. Salilla hän liikkuu ja puhuu hillitysti, mutta kun pitää näyttää tekniikoita, liikkeisiin tulee äkkiä nopeutta ja tehokkuutta.
Karaten japanilainen salietiketti kumarruksineen kuuluu Arelin mielestä lajiin, mutta se ei estä häntä vitsailemasta: "Koska olen kooltani seuraava kääpiöstä, minun on täytynyt oppia yhtä ja toista vastustajan voiman hyväksikäytöstä." Salilla hän saattaa pelleillä esittäessään liioitellen iskujen ja potkujen vaikutuksia.
Perinteisessä karatessa keskeistä on kata-harjoittelu. Katat ovat muodollisia liikesarjoja, joita toistetaan tuhansia kertoja ja joiden sisältämiä tekniikoita sitten sovelletaan.
"Katojen tekninen täydellisyys ei johdu minusta tai Gichin Funakoshista, joka kehitti nykyaikaisen karaten, vaan siitä, että katat ovat kehittyneet vähitellen vuosisatojen kuluessa. On kokonnuttu yhteen harjoittelemaan tekniikoita yhä uudelleen, keskustelemaan niistä, ja jos jossain on huomattu virhe, se on korjattu."
Kokondossa eri tekniikka
Erikoisuutena Kokondossa sovelletaan varsin paljon jujutsun tekniikoita, kuten heittoja ja lukkoja. Tämä johtuu osittain mestarin elämänvaiheista, osittain itämaisten taistelutaitojen historiasta. Arelin ensimmäinen laji vuonna 1950 oli jujutsu, ja vasta myöhemmin palvellessaan merijalkaväessä hän tutustui karateen.
"Kun harjoitettiin katoja, saatoin tunnistaa liikesarjoissa jujutsun tekniikoita. Ne, jotka olivat harjoitelleet pelkkää karatea, tiesivät vain tekevänsä iskuja, potkuja ja torjuntoja. Mutta minä tiesin, että samat liikesarjat sisälsivät myös jujutsun itsepuolustustekniikoita."
Arel selittää, että ilmeisesti karate ja jujutsu ovat joskus menneisyydessä kuuluneet yhteen ja ovat myöhemmin eriytyneet samaan tapaan kuin kaksi uskonlahkoa.
Jalat maassa oikeaan harjoitteluun
Arel vaikuttaa suoralta ja välittömältä luonteelta, joka tekee työtään jalat maassa -asenteella. Hän näkee tehtäväkseen opastaa tehokkaaseen, monipuoliseen ja teknisesti oikeaan harjoitteluun. Karateen japanilaisessa kulttuurissa liittyviä uskonnollisia ja filosofisia sisältöjä hän ei opeta.
Kokondossa meditointi salilla tähtää ainoastaan keskittymiseen, ja itämaiset viisaat sanonnat Arel jättää mielihyvin kung fu -leffoihin.
Edes perinteisistä "soturin hyveistä" Arel ei kanna huolta. Hänestä kunnia, uskollisuus ja oikeudenmukaisuus ovat asioita, joihin uskomme muutenkin. "We are the good guys", hän sanoo, "Me olemme hyviä heppuja."
Kokondo on pienehkö, suljettu tyylisuunta, jonka kotipaikka on Connecticutissa Yhdysvalloissa. Arel haluaa pitää tyylin yhtenäisenä ja kasvattaa sitä maltillisesti. Mutta kun löytyy aitoa innostusta, kuten viime vuosina vantaalaisista ja helsinkiläisistä karatekoista, hän lähtee auliisti mukaan. Suomen Kokondon ja kansainvälisen kattojärjestön yhteistyö on tiivistymässä. Shihan Arel vierailee maassamme jo toisena kesänä peräkkäin. "Vakava innostus ja omistautuminen on hyvin tärkeää", hän sanoo. "Karate ei ole vain leikkiä, se voi olla myös elämäntapa".
Karate: Okinawalta Japaniin ja maailmalle
Karate on peräisin Okinawan saarelta, missä taidot kehitettiin huippuunsa 1600-luvulla. Taustalla oli todellinen tarve puolustautua, kuten muissakin itämaisissa aseettomissa taistelulajeissa, sillä aseiden hallussapito oli sallittu vain samurailuokkaan kuuluville.
Okinawalle karaten opit olivat tulleet Kiinasta mahdollisesti jo 700-luvulla, ja vaikutteita on kertynyt muualtakin. Perimätiedon mukaan karaten juuret ulottuvat 5000 vuoden päähän Intiaan.
Nykyaikaisen karaten isä on okinawalainen Gichin Funakoshi, joka esitteli lajin japanilaiselle yleisölle vuonna 1922. Karaten tyylisuunnat jaetaan okinawalaisiin ja japanilaisiin tyyleihin, joita kumpiakin on muutama suurempi ja lukuisia pieniä.
Karaten kilpailumuotoja ovat kata ja kumite. Katassa suoritetaan muodollisia liikesarjoja, ja se on selvästi arvostelulaji. Kumite tarkoittaa ottelua, jossa iskuja ei viedä loppuun asti, toisin kuin kontaktikaratessa. Ottelua varten tekniikoiden perinteistä suoritustapaa on sovellettu, joten kilpakaratessa tyylisuuntien eroilla ei ole kovin paljon merkitystä.
Teksti: Tero Liukkonen