"Perinteistä karatea nykyaikaan sovellettuna" BudoExpress
Kokondo on dynaaminen karateseura, joka toimii Vantaalla Tikkurilassa ja Myyrmäessä sekä Helsingissä Vuosaaressa. Seura tunnetaan varsinkin menestyneiden kilpailijoiden ansiosta. Tyylisuunnan amerikkalainen perustaja shihan Paul Arel vieraili Suomessa teroittamassa mieliin Kokondon alkuperäisiä ideoita.
Shihan Paul Arelille karate on elämäntapa. Hänen ystävällisestä olemuksestaan huokuu antaumus lajille ja väsymätön halu välittää Kokondon oppeja aamusta iltaan.
Kokondo-tyylisuunnan perustaja ja päävalmentaja, 8. dan, Paul Arel, vieraili Vantaalla viikon verran touko-kesäkuun vaihteessa. Hänen iltaharjoituksensa vetivät päivittäin Myyrmäkeen kuutisenkymmentä innostunutta harrastajaa. Aamupäivisin hän piti mustan vyön "seminaaria". Välillä mentiin mökille Tammisaareen ja järjestettiin valikoidulle tusinalle viikonloppuleiri.
Shihanin leppoisa ja maanläheinen olemus sekä amerikkalainen avoimuus valloitti jo salin ulkopuolella. Dojolla ällistytti hänen kykynsä pelkistää opetus olennaiseen.
Arelin huumorintaju vie mukaansa. Vaikka hän pitää perinteisestä salietiketistä kiinni, se ei estä leikinlaskua dojolla. Monet opetukset jäivät hyvin mieleen sen vuoksi, että niihin liittyi humoristinen havaintoesitys. Nähtiin esimerkiksi, miten kerran oli käynyt, kun muuan kookas karateka oli haastavasti kysynyt, pystyikö Arel potkaisemaan häntä päähän. Hetkessä jätti makasi maassa, ranne pienikokoisen Arelin lukitsemana, ja sokuto lähti alaspäin, kohti vastustajan ohimoa. "Kyllä, pystyn potkaisemaan sinua päähän", oli shihan Arel vastannut.
Realistista itsepuolustusta
Kokondon perusidea on realistinen itsepuolustus. Kilpailun ja kuntoilun näkökohdat ovat nekin tärkeitä, mutta Arel korostaa, että karaten alkuperäistä tarkoitusta ei pidä unohtaa.
Tyylisuunnnan nimi tarkoittaa "vanha uusi tie". Käytännössä pyritään soveltamaan karaten ikivanhoja tekniikoita nykyaikaan. Aikamme vaatimuksiin kuuluu esimerkiksi se, ettei hyökkääjää haluta välttämättä ottaa hengiltä ja että realistiseen itsepuolustukseen kuuluvat myös nykyaikaiset asetekniikat. "Jotkut tyylisuunnat pyrkivät kehittämään uusia näyttäviä tekniikoita", Arel sanoo. "Meidän ei tarvitse, sillä kaikki olennainen sisältyy vanhoihin katoihin."
Katojen tekninen täydellisyys johtuu siitä, että ne ovat kehittyneet vähitellen, vuosisatojen kuluessa. On kokonnuttu yhteen harjoittelemaan tekniikoita yhä uudelleen, keskustelemaan niistä ja korjaamaan mahdollisia virheitä. Kokondossa sovelletaan varsin paljon jujutsun tekniikoita, kuten heittoja ja lukkoja. Tämä johtuu osittain shihanin elämänvaiheista, osittain itämaisten taistelutaitojen historiasta. Arelin ensimmäinen laji vuonna 1950 oli jujutsu, ja vasta myöhemmin palvellessaan merijalkaväessä hän tutustui karateen.
"Kun harjoitettiin katoja, saatoin tunnistaa liikesarjoissa jujutsun tekniikoita. He, jotka olivat harjoitelleet pelkkää karatea, tiesivät vain tekevänsä iskuja, potkuja ja torjuntoja. Mutta minä tiesin, että samat liikesarjat sisälsivät myös jujutsun itsepuolustustekniikoita." Arel arvelee, että karate ja jujutsu ovat joskus menneisyydessä kuuluneet yhteen ja ovat myöhemmin eriytyneet. Yhdysvalloissa hän opettaa Kokondo-karaten sisarlajina myös Jukido-jujutsua.
Monipuolisuus pitää yllä mielenkiintoa
Arel vieraili maassamme jo toisena kesänä peräkkäin. Suomen Kokondon ja kansainvälisen kattojärjestön viime aikoina tiivistynyt yhteistyö sai tärkeän sysäyksen kesällä 1995, kun Vesa Toropainen ja Boris Nikolov vierailivat kuukauden ajan Kokondon kotipaikalla Hombussa Connecticutissa. Heidän lisäkseen mustan vyön harjoituksiin osallistuivat nyt Atte Jokinen ja Kimmo Kokkonen. Arel tarkkaili vierailullaan, miten monipuolisesti ryhmän fyysinen voimankäyttö ja tekninen osaaminen oli kehittynyt vuoden kuluessa. Samalla pyrittiin edelleenkin perinteisen karaten ja tyylisuunnan omien ideoiden kirkastamiseen, jotta suomalaiset valmentajat voisivat välittää Kokondon oppeja mahdollisimman monipuolisesti tavallisille harrastajille.
Mustan vyön harjoituksissa käytiin läpi varsin paljon asetekniikoita ja heittoja. Arel saattoi myös improvisoida. Kerrankin mentiin parkkipaikalle harjoittelemaan, miten autossa istuva vastahakoinen kaveri saadaan sieltä ulos.
Shihanin opetus: tee parhaasi
Riviharrastajille shihanin vierailu oli mieleenjäävä kokemus. Muutamat odottivat ehkä kovatempoista harjoitusviikkoa, mutta Arel pyrki ennemminkin teknisten oivallusten välittämiseen ja luomaan perheenkaltaista yhteenkuuluvuuden tunnetta Kokondo-karatekojen keskuuteen.
Leirin aikana tutustuttiin harvinaisempiin itsepuolustustekniikoihin, tehtiin kataa ja bunkaita, saatiin hieman käsitystä siitä, mitä tarkoittaa kuzushi ja opittiin vastustajan keskilinjan hyödyntämistä. Lopuksi murskattiin lautoja ja kattotiiliä.
Vaikka Arel ei mielestään juuri huolehdi moraalikasvatuksesta ("the Code of Bushido"), niitä asioita kyllä opittiin rivien välistä. Esimerkiksi kumarruksille hän tarjosi yhden uuden merkityksen. Tullessamme dojolle jätämme kumarruksella muun maailman harjoitusten ulkopuolelle ja lähtiessämme toivomme, ettemme joutuisi tositilanteessa käyttämään taitojamme. Tiedustelin vielä Arelilta, eikö hän näe paradoksia siinä, että tyylisuunta korostaa perinteistä karatea, mutta Suomessa Kokondo tunnetaan parhaiten kovista kilpailijoistaan. Itsekin nuorempana judossa ja karatessa otellut Arel ei näe siinä ongelmaa: "Kokondossa tärkeintä on, että jokainen tekee parhaansa. Ja he ovat aivan varmasti tehneet parhaansa."
Teksti: Tero Liukkonen