"Junnut tatamilla" Kokondon 20-vuotisjulkaisu
Monipuolisuus on valttia Kokondon karatejuniorien harjoittelussa. Vauhtia riittää Rajatorpan kalliosuojan judomatoilla.
"Shomen ni rei"-komento ja kumarrus aloittavat karatetreenit. Se tietää sitä, että seuraava tunti vietetään vauhdikkaissa merkeissä: tehdään kataa, paritekniikoita ja ukemeja, jumpataan sekä venytellään. Välillä ohjelmaan kuuluu reisihippaa tai painia, vaikka karatekoita ollaankin.
Monipuolisuus on karaten harjoittelussa valttia ja erityisesti sen merkitys kasvaa nuorten harjoittelijoiden kohdalla. Kokondossa juniorit harjoittelevat perinteisen Kokondo-karaten lisäksi myös Jukido-jujutsun perusteita. Tämä takaa sen, että vaihtelua, erilaisia harjoitteita ja haastetta piisaa, eikä oppimiselle näy loppua. Sama muuten pätee myös meihin juniorivalmentajiin.
Karate, kova harrastus?
Karatea kuulee usein pidettävän "kovana" harrastuksena. Kovaa treeneissä toki mennäänkin, joten siinä mielessä väittämä pitää paikkansa. Mutta siihen se kovuus sitten saakin jäädä, sillä mitään koviksia karatekat eivät todellakaan ole. Harjoitusten rasittavuudesta vastaa valmentaja, ja siinä hänelle onkin haastava tehtävä.
Junioriharjoittelijoiden ikä vaihtelee 7-16 vuoden välillä ja on helppo ymmärtää, että se mikä on liian löysää 15-vuotiaalle, saattaa olla aivan liian rajua 7-vuotiaalle. Tähän onneksi auttaa harjoittelijoiden jakaminen pienempiin ryhmiin ja sopivan rytmityksen löytäminen kullekin ryhmälle. Samalla opetuksen tehokkuus ja yksilöllisyys paranee entisestään.
Pienryhmien ohjaamisessa tarvitaan tietenkin tavallista enemmän valmentajia. Tämä on pelkästään hyvä asia, sillä näin yhä useammalle jo hieman pidemmälle edenneelle Kokondo-karaten harjoittelijalle tarjoutuu mahdollisuus antoisaan työskentelyyn lasten ja nuorten parissa. Tällä hetkellä Kokondon juniorivalmennuksessa on mukana täysi tusina valmentajia. Periaate "yksi valmentaja kymmentä junioria kohden" on toiminut tähän asti mallikkaasti.
Poikien laji?
Joskus kuulee puhuttavan, että karate on poikien harrastus. Puhujat perustelevat väitteensä yleensä sillä, että karatessahan lyödään ja potkitaan, ja semmoinen taas ei sovi tytöille alkuunkaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä karateharrastus sopii kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Kokondon junioriharjoittelijoista kolmannes on tyttöjä, ja he pärjäävät tatamilla vähintäänkin yhtä hyvin kuin pojat. Olenpa jopa nähnyt, kuinka oranssivöinen tyttö pistää vihreävöisen pojan koville ottelutekniikkaharjoituksessa, ja kun pikkuruinen tyttö heittää mallikkaasti itseään huomattavasti painavamman pojan ogoshi-heitolla. Tällaiset onnistumisen elämykset ovatkin tärkeitä junnutreeneissä.
Ja mitä niihin lyönteihin ja potkuihin tulee, ne ovat toki oleellinen osa karaten perustekniikkaa. Harjoittelu kuitenkin tähtää itsepuolustustaitojen parantamiseen, eikä lyönti- ja potkutekniikoilla ole mitään tekemistä katutappelun kanssa.
Kovaa, mutta turvallisesti
Mikä sitten on harjoittelussa tärkeintä? Vastaus on ehkä hieman yllättäen turvallisuus. Tekniikan, voiman, nopeuden, ketteryyden ja notkeuden kehittäminen ovat kaikki toki tärkeitä päämääriä, mutta mistään niistä ei ole harjoittelijalle hyötyä, mikäli hän kärsii jatkuvista loukkaantumisista tai hän on kipeänä liian kovien kontaktien jäljiltä.
Vain huolehtimalla harjoitusten turvallisuudesta voimme luoda edellytykset teknisten ja fyysisten valmiuksien parantamiselle, ja sitä kautta kehittymisellemme karatekoina. Turvallisen harjoittelun periaatteet korostuvat junioriharjoittelussa entisestään. Valmentajia on oltava aina riittävästi ja pelisääntöjen on oltava selkeät. Tatamilla toimitaan valmentajien ohjeiden mukaan ja omatoiminen puuhastelu saa jäädä.
Kokeneempi oppilas suhtautuu kokemattomampaan kuin pikkuveljeen, jolle hän antaa tarvittaessa neuvoja. Paritekniikoissa isompi pareista huomioi aina pienemmän kumppanissa ja pienempi puolestaan isomman laittamalla nimittäin aimo annoksen lisää sähäkkyyttä omaan tekniikkaansa.
Oleellista on, ettei kenenkään tarvitse arastella, saati sitten pelätä isompia ja kokeneempia harjoittelukavereitaan. Nämä asiat ovatkin Kokondossa erityisen hyvällä mallilla. Harjoittelu on kurinalaista ja vauhtia riittää, mutta ei vaaratilanteita. Tapaturmatilastot ammottavat tyhjyyttään. Laastaria on silloin tällöin tarvittu, mutta sitäkin yleensä muissa harrastuksissa tulleiden ruhjeiden paikkailuun.
Antoisa harrastus
Karate on mainettaan huomattavasti monipuolisempi ja antoisampi harrastus. Fyysinen kunto, koordinaatio ja tasapaino paranevat kohinalla ja samalla opitaan oman tyylisuunnan mukaista tekniikkaa, olipa se sitten ottelua tai vaikkapa erilaisten kata-liikesarjojen tekemistä. Näiden harjoitusten pinnan alla on kuitenkin paljon sellaista arvokasta asiaa, jota ei aina tule edes ajatelleeksi.
Hyvä yleiskunto antaa potkua arjen aherrukseen ja parantaa vastustuskykyämme erilaisia pöpöjä vastaan. Keskittymiskyky ja usko omiin rahkeisiin paranevat taatusti muiden taitojen omaksumisen ohella. Kataa harjoitellaan ryhmässä, tavoitteena koko ryhmän yhdenaikainen suoritus. Jokainen on kuitenkin yksilö, joka tekee parhaansa.
Yksilöllisyys, parhaansa tekeminen ja ryhmän tavoitteet! Sehän on kuin tiimivalmennuksen oppikirjasta tai kurssilta, jonka pitämisestä moni konsultti velvoittaisi sievoisen summan. Karate opettaa oppilaalle oman tyylisuunnan mukaisen harjoittelun ohella paljon muutakin. Lisäksi harjoittelija saa uusia ystäviä ja harrastuksen, jossa voi olla mukana täysillä ja täydellä sydämellä.
Tule mukaan!
Jos harkitset karateharrastuksen aloittamista, toivotan sinut tervetulleeksi harjoittelusalille. Tule vaikkapa aluksi seuraamaan karateharjoituksia. Uskon vilpittömästi, että löydät karatesta harrastuksen, josta on sekä iloa että hyötyä koko loppuelämäksesi.
Sinulle, joka jo olet mukana toiminnassamme, haluan esittää kiitokset kuluneista harjoituskausista ja toivottaa antoisia treenivuosia jatkossakin. Siinä missä työntekijöiden sanotaan olevan yrityksen tärkein voimavara, harjoittelijat tekevät karateseurasta "erityisen" karateseuran. Ja te, rakkaat juniorimme, teette meistä "erityisen". Kokondon karateharjoituksen, kuten myös tämän kirjoituksen, päätteeksi on aika lausua kumartaen loppusanat: "Shomen ni rei".
Teksti: Seppo Nevalainen