"Scott Cohen" Budoka 4/2002
Scott Cohen (4.dan Jukido-jujutsu, 3.dan Kokondo-karate) vieraili jo viidennen kerran Suomessa Kokondon kesäleirillä opettamassa karatea ja jujutsua. Hän saapui maahan shihan Paul Arelin assistenttina. Tämä murskauksen maailmanmestari pääsi mestarinsa oppiin jo polvenkorkuisena.
Scott Cohen aloitti kamppailulajit jo viisivuotiaana. Isä-Cohen oli harjoitellut aikoinaan judoa, josta oli jäänyt pieni kipinä kytemään. Hän toi poikansa Jukido-jujutsuun, shihan Paul Arelin (10.dan) oppiin, tämän IKA (International Kokondo Association) honbu dojo -harjoitusalille. Kurssin ikäraja oli seitsemän, mutta koska Scottin veli Dan jo harjoitteli salilla, napero pääsi mukaan erikoisluvalla. Hän muistaa, miten shihan Paul Arel esitti junioriryhmälle sementtiharkon murskausta päällä (atamazuki). Sitä Scott ei unohda ikinä.
Jukidosta Kokondoon
15-vuotiaana Scott ryhtyi harjoittelemaan Jukidon rinnalla Kokondo-karatea, ja samoihin aikoihin hän sai järjestönsä nuorimpana opetusluvan Jukido-jujutsussa. Scott oli oppinut tätä aiemmin karatea IKA-seminaareilla ja harjoitellut veljensä Danin kanssa Kokondon katoja ja niiden bunkaita (liikesarjojen käytännön tulkinta). Scott oli oppinut karatea myös harjoitellessaan shihan Paul Arelin kotona ja toimiessaan hänen ukenaan (harjoitusparinaan). Muita Scottin kehitykseen vaikuttaneita opettajia olivat Greg Howard, Tom Wood sekä edesmennyt Robert Longo.
Scott opetti aluksi Simsbury Kokondo Academyssa, mutta luovutti vetovastuun parin vuoden jälkeen Suomessa kesällä 2001 vierailleelle sensei Rob E. Robertille. Scott ryhtyi opettamaan Jukidoa Quinnipiac-yliopistossa ja New Havenin alueen seuroissa.
Kuurojen kursseja
Vuodesta 1998 vuoteen 2000 Scott Cohen opetti American School for the Deaf -oppilaitoksessa Jukido-jujutsua kuuroille oppilaille. Scott muistelee näiden kurssien opettamisen olleen hyvin haastavia: "Amerikkalaisen sanonnan mukaan minun oli ajateltava "laatikon ulkopuolelle". Opettaessasi niin erilaisia persoonia, et voi opettaa tunnelinäöllä, tyyliin: näin olen aina ennenkin opettanut. Sinun on tutkiskeltava jokaista yksilöä erikseen, sillä jokainen persoona näissä ryhmissä oppii eri tavoin. Jokainen oppilasryhmä on erilainen". Scottin oli pelattava oppilaiden säännöillä ja haisteltava opettaessaan heidän tunnelmiaan.
"Et voi myöskään jättää ketään oppilasta jälkeen, joten sinun on oltava kekseliäs siinä miten opetat ja näytät tekniikat. Varsinkin kun apunasi on ainoastaan viittomakieli. Onneksi taistelutaidot ovat hyvin visuaalisia, mutta esimerkiksi se, miksi ja milloin tekniikka tehdään voi olla vaikeaa välittää kuurolle oppilaalle", selittää Scott Cohen.
Itsepuolustuskursseja naisille
Scott on opettanut myös lukuisia naisten itsepuolustuskursseja. Hän kertoo painottavansa heti kurssin alkajaisiksi, sitä että parin tunnin seminaareilla ei voi oppia selviämään tilanteesta kuin tilanteesta. Sen sijaan kursseilla voi oppia turvallisuusperiaatteita, jotka seuraavat mukana elämässä. Opittuja tekniikoita olisi kerrattava paljon ja usein, tai ne unohtuvat todella nopeasti.
Scottin mielestä opettajan oma asenne on hyvin tärkeä. Machoilu ei tuota tuloksia, mutta ystävällinen ja ymmärtäväinen opettaja kannustaa oppilaitaan tekemään parhaansa. Oppilas saattaa olla ujo ja arka tai ehkä hän kärsii jonkin traumaattisen tapauksen jälkeisestä stressistä, josta ei ole vielä päässyt yli. "Opettajan ei toki tarvitse olla psykologi, mutta hänen tulee ymmärtää tämänlaisen kurssin opettamisen psykologiaa", pohtii Scott Cohen.
Scottin mukaan yleisin uhka yhdysvaltalaiselle naiselle on raiskaus tai raiskauksen yritys, ja suurimmassa osassa tapauksista uhri tuntee raiskaajan. Scottin toinen dojo oli collegen campus-alueella, missä treffiraiskaukset ja tuttujen tekemät raiskaukset olivat turhan tuttuja tapahtumia.
Valmius
Mutta miten suuri osa naisten itsepuolustuskursseista koostuu kikoista?: "90% opetuksesta käsittää taktiikkaa ja valmiutta ja ainoastaan 10% koostuu fyysisistä harjoituksista. Harjoittelemme myös roolipelejä, joissa oppilas heitetään erilaisiin tilanteisiin, mihin sitten etsitään ratkaisuja. Kaikki tekniikat eivät ole hyväksyttäviä kaikissa tilanteissa, ja tekniikan voimaa ja tekotapaa on säädeltävä tilanteen vaatimusten mukaan. Scott painottaa, ettei halua tehdä ketään vainoharhaiseksi tai rajoittaa tämän elämää, mutta turvallisuusajattelu on viisasta ottaa osaksi jokapäiväistä elämää.
Scott pohtii, ettei ole itsepuolustustaitojen opettajan tehtävä kertoa faktana miten eri tilanteissa pitää toimia. Lopullinen valinta jää aina kurssilaisille. Opettaja antaa keinoja, joilla tukalan tilanteen voi selvittää kunnialla. Scott vertaa asiaa Jukido-jujutsun veitsi- ja pistoolitorjuntoihin, joissa harjoitellaan vastaamaan asehyökkäyksiin. Hän ei tuolloinkaan neuvo tekemään kyseisiä tekniikoita, mutta nämä tekniikat opetetaan ja niitä harjoitellaan, koska niille saattaa olla tarpeen tullen käyttöä.
Pehmusteheppu
Scott Cohenin naisten itsepuolustuskursseilla harjoitellaan tekniikoita myös pehmusteilla sonnustautunutta hyökkääjää vastaan. Yltä päältä suojattujen pehmusteheppujen - Padded Man'ien - käyttö on yleistynyt Yhdysvalloissa naisten itsepuolustuskursseilla.
Pehmustevastustaja ei ole Scottin mukaan hyödyllinen pääasiallisena harjoittelumuotona, mutta se on kätevä täydentävänä harjoitusmuotona. Yleensä Scott saa itse pukea ylleen pehmusteet ja suojat. Hän nauraa, että oppilaat näyttävät uskovan, että hänen suojansa ovat luodinkestäviä. Ja sitähän ne eivät toki ole.
Scottin mukaan se, että vastustajan satuttamisen pelon voi unohtaa, johtaa voimakkaampaan, mutta usein myös epäpuhtaampaan tekniikkaan. Kurssilainen saa kuitenkin lisää uskoa harjoittelemiensa tekniikoiden tehokkuuteen, joka on hyvä asia.
Painijoukkueen kapteeni
Scott oli aikoinaan junior high schoolissa ja high schoolissa opiskellessaan kuuden vuoden ajan painijoukkueen kapteeni ja myös osavaltion painimestari. Scott kuvaa painikapteenin tehtävää kaksijakoiseksi. Hänen oli johtajan roolissaan katsottava joukkueen etua ja toisaalta molskilla hän oli ypöyksin ja omillaan.
Scott muistelee, että painiturnauksissa oli mukana paljon sydäntä, halua, päättäväisyyttä sekä fyysisiä taitoja. Määrätietoisuutta jatkaa, kun on jo aivan poikki: "Kilpailija jatkaa, vaikka se on vaikeaa, mutta mestari jatkaa vaikka hän ei enää edes pysty siihen", erottelee Scott Cohen.
Scott miettii, että painissa vastassa oli aina suunnilleen saman kokoisia vastustajia, kun taas taistelutaidoissa vastustaja on melko varmasti aina sinua suurempi ja voimakkaampi.
Jukido Shiai
Scott on voittanut lukuisia kertoja IKA:n Jukido Shiai -turnauksia. Hän ei lähde vertaamaan Jukido Shiaita painiin, koska kyseessä on kaksi niin erilaista kilpailumuotoa. Jukido Shiai on vain pieni osa Jukido-jujutsun harjoitusta, eikä se ole otsa rypyssä oteltava turnaus. Jukido Shiaissa keskitytään itsepuolustukseen: sidontoja, lukkoja ja kuristuksia ei sallita. Puhdas tekniikka ja parhaansa yrittäminen on paljon tärkeämpää kuin voitto tai taisteleminen. Scott selventää, että jos esimerkiksi heittoon lähdettäessä vaarana on, että vastustaja loukkaantuu, heitto jätetään tekemättä. Turvallisuus on Jukido Shiaissa aina etusijalla.
Nopeusmurskauksen mestari
Scott on tehnyt nopeusmurskauksen maailmanennätyksen. Hän tuplasi 99 kappaletta (30 x 30 x 2 senttimetriä kokoisia) lautoja minuutissa. Hänen mukaansa nopeusmurskauksen avaimia ovat koordinaatio ja tarkkuus. "Ja hyvä apulainen syöttämään kyllin nopeasti lautoja", hän lisää pilke silmäkulmassa. Tekniikan puhtaus on tärkeää, mutta myös koordinaatio siirryttäessä tekniikasta toiseen on tärkeä pointti, sillä siinä voi menettää kalliita sekunteja. On luotava oikeanlainen rytmi.
Scott on kuitenkin ylpeämpi voimamurskauksestaan: hän murskasi tiilen, joka tukeutui kahteen muuhun harkkoon. Scottin mukaan tuet ovatkin usein murskauksissa pääosassa, pikemminkin kuin kuin käsi. On paljon harvinaisempaa murskata ilman tukia: "Olin nähnyt shihan Arelin tekevän sen ja halusin yrittää itsekin Kokondon mustien vöiden seminaarissa. Olin hyppiä riemusta onnistuttuani, mutta onnistuin pysymään coolina ja pitämään pokerinaaman", Scott nauraa.
Voimamurskauksessa on hänen mukaansa oltava nopeuden ja koordinaation lisäksi raakaa voimaa. Scottin mukaan nopeusmurskaamisesta voi selvitä tiiviillä harjoittelulla ja taitavilla avustajilla, mutta voimamurskauksesta ei välttämättä selviäkään kuka tahansa karateka.
Scott on ollut onnekas, sillä paljosta harjoittelusta huolimatta hänellä ei ole ollut suurempia vammoja koko 26 vuotisella harjoittelu-urallaan. Scott muistuttaa, että budolajeissa oppilas on ainutlaatuisesti toisen armoilla ja harjoitteluparin onkin oltava tarkkana ja tuon vastuun arvoinen. Suurille egoille ei ole tilaa dojolla.
Scott siviilissä
Scott Cohen asuu Yhdysvaltain itärannikolla, Connecticutin West Hartfordissa, yhdessä vaimonsa Teressan ja tyttärensä Gabriellan kanssa. Scottilla on tutkinto liikuntatieteissä ja tätä nykyä hän työskentelee urheilujalkinevalmistajan markkinointijohtajana. Työnsä ohella Scott opettaa Connecticut Kokondo & Jukido Academyssa ja Big Sky Fitness -kuntokoulussa. Tämän lisäksi hän toimii shihan Paul Arelin apuna tämän seminaareilla.
Tämän kertainen matka Suomeen oli jo järjestyksessä viides: "En jaksaisi tulla kiireiltäni Suomeen viidennen kerran, ellei tämä porukka olisi minulle rakasta, kuten myös treenaaminen heidän kanssaan. Täällä saan aina ladattua kunnolla akkujani", sanailee Scott haastatteluhetken lopuksi.
Teksti: Jarmo Österman