"Estradilla karate" BudoExpress 1/93
Kokondo-karateseurojen näytösryhmä on maankuulu. Karatea, musiikkia ja sirkushuveja - tyyppiset budonäytökset ovat vieneet pääkaupunkiseudun ryhmän televisioon asti. Helsingin joulukuisessa BudoGaalassa Kokondon esitys oli illan paras. Lavashow´t nostavat seuran imagoa, mutta eivät tuo uusia jäseniä, kertovat tekijät.
Näytösryhmän jäsen Jaakko Karlsson vahvistaa, että BudoGaalan kaltaiset esitykset ovat juuri sitä miltä näyttävätkin: sirkushuvia. Monet katsojista ovat budoharrastajia, jotka eivät kaipaa karaten perusesittelyä: - Ei niitä enää kiinnosta nähdä kuinka lyödään junzukia tai potkitaan mawaa. Hyvän näytöksen on oltava jännittävä, mukaansatempaava ja hauska. - Vesa Toropainen muistuttaa, että hauskuus ei saa olla sisäpiirin huuomoria: - Esiintyjillä voi olla silloin hauskaa, mutta yleisö ei välttämättä ymmärrä sitä.
Toimeksianto määrää näytöksen
Koska ryhmä esiintyy kymmenkunta kertaa vuodessa, se ei luo uutta joka kerraksi. Vain suuriin tilaisuuksiin kokondolaiset laativat kokonaan uuden show´n. Esiintymisiä on markkinointikampanjoista urheilukilpailuihin ja messuihin. Näytösryhmän kysyntä on kova ja esiintymisistä sopiva Esa-Pekka Oey joutuu torjumaan useimmat pyynnöt.
Toimeksiannon jälkeen ryhmä kokoontuu salille ideoimaan. Joku keksii alustavan sketsin, jonka ympärille esitys muotoutuu. Joulukuisen BudoGaalan "Karate, kuokka ja Jussi" -idea syntyi Helsingissä, Mannerheimintien Carrols-hampurilaisravintolassa.
Harjoituksissa yksi ryhmän jäsen on katsomossa. Hän tarkastelee, miltä ideat näyttävät yleisön nakökulmasta. -On tärkeää, että jokaisella hahmolla on oma persoona, Jaakko Karlsson kertoo.
Välttämätön musiikki
Kokondolaiset kertovat olleensa ensimmäisiä suomalaisia budoesiintyjiä, jotka järjestelmällisesti käyttivät esityksiin tahdistettua musiikkia. Nykyään musiikin tekevät tutut teknomusiikin harrastajat. Aiemmin pulmana oli sävelnikkareiden puute.
-Miksaus on hirveetä hommaa, muistelee Jaakko Karlsson. Näytösryhmän mielestä kilpailu on koventunut. Esiintyjien on koko ajan keksittävä uutta ja omaperäistä. Vaativin yleisö koostuu budolajien harrastajista. Show´n lisäksi tekniikoiden on oltava kohdallaan. Harjoittelu ensi-ideasta estradille vie aikaa. BudoGaalaan valmistautuminen vei kolme iltaa viikossa kuukauden ajan. Ennen näytöstä esittäjät videoivat harjoituksen ja katsovat, toimiiko se. - Joskus ei, toteaa Toropainen.
- Tärkeintä on se, että oma kritiikki on todella kova. Kerran vedettiin näytöksen ohjelma uusiksi kahdessa päivässä, säestää Karlsson.
Lavalle mars
Hyvissä ajoin ennen esitystä ryhmä pyrkii lähettämään jonkun tutustumaan tilaan. Lavan muoto, yleisön sijanti ja vaikkapa valaistus saattavat muuttaa ohjelmaa. Kokondolaiset kokoontuvat esityspaikalle tunnin, kaksi ennen näytöksen alkua. Mukana on oma spiikkeri, jolla on kirjallinen juontoteksti. Roudarit kantavat täpötäydestä farmariautosta asusteita, murskausmateriaaleja ja muuta rekvisiittaa. Yksi joukosta valmistautuu videoimaan esityksen.
Joskus esitys vaatii erikoisjärjestelyjä. Palava vanne vaati etukäteisluvan ja paikan päälle pari palomiestä.
Jälkeenpäin ryhmä analysoi videoilta suorituksen. Joulukuun gaalan palava vanne osoittautui teknisesti vaillinaiseksi. Siitä löytyi ura, joka väänsi vanteen kieroon sen palaessa. Tätä ja muita kauneusvirheitä ei yleisö toki huomannut.
Tiilet kiven alla
Vesa Toropainen kertoo, että murskauksissa käytettävien kattotiilien löytäminen on työ sinänsä. Nykyiset kattotiilet ovat kovampia kuin vanhat tiilet ja muodoltaan liian aaltomaisia. Niistä on vaikea löytää iskupintaa. - Tiilet ovat kiven alla. Viimeksi käytiin hakemassa Lohjan tiilitehtaan vanha varasto. Keski-Suomesta voi tiiliä vielä löytyä. Vanhat, purettavat talot ovat toinen mahdollisuus.
- Syntyvän tiilimurskan korjaus on ongelma. Toropaisen mukaan pressu tiilien alle ratkaisee pulman. Hän neuvoo, että pressu pannaan tiilien, mutta ei murskaajan alle.
- Pressu saattaa luistaa. Sen pitää olla niin, että murskaaja ei liukastu. Puuta murskattaessa kokondolaiset käyttävät usein leveätä lautaa, koska siitä on avustajan helpompi pitää kiinni.
Alkeiskurssiesittely ei ole show
Show-tunnelma ei sovi joka tilanteeseen. Haastatellut korostavat, että alkeiskurssille tulevat haluavat tietää, millaista harjoittelu on. - Alkeiskurssilaisille näytetään lajiesittely. Peruskaava on: "Kaksi tekee ja yksi spiikkaa". Katsojat eivät kaipaa sirkustunnelmaa, vaan puhdasta karatea, toteaa Karlsson asiallisesti.
Kokondo on kova ja realistinen tyylisuunta, jonka saliharjoittelu on kaukana näytösten akrobatiasta.
-Kovuus näkyy esimerkiksi saliharjoittelussa ja käytännön sovellutuksissa. Naisten leireillä meidän tytöt ovat osoittautuneet kovalyöntisiksi, Jaakko Karlsson sanoo.
Kokondon näytösväen mielestä karatea voi soveltaa ja lisätä ohjelmaan itsepuolustusta, mutta esityksen on aina oltava karatemainen.
Ei rahaa vaan kunniaa
Näytösryhmä ei esiinny rahan vuoksi. Seuran mainostaminen korvaa lukemattomat harjoitustunnit. Vesa Toropaisen mielestä näytökset eivät tuo uusia harrastajia, mutta ne pitävät Kokondon imagon korkealla. Ryhmä laskuttaa esityksistään yleensä vain kulut ja pitkiltä reissuilta mahdollisesti päivärahan. Joulukuun BudoGaalan materiaalikustannukset olivat pari tuhatta markkaa. Yhdeksän esiintyjän sadoista työtunneista ei palkkaa laskettu eikä maksettu.
Teksti: Kimmo Luukkonen